Pannullinen kahvia ennen auringonnousua.

Mitä kuuluu minun syksyiseen aamuuni? Meikittömyys aina puolillepäivin saakka. Pohdintoja elämästä, ja sen tuomista haasteista. Kuinka selviän tästäkin päivästä? Ehkä havaittavissa on pientä alakuloisuutta. Syksy tuo tullessaan kauneutta. Niin, kauneutta luontoon. Mutta mitä se minulle tuo? Ankeutta ja kylmyyttä. Ehken taaskaan osaa suhtautua asioihin riittävän positiivisesti, mutta väliäkö sen, ei kukaan muu voi ajatuksia päähäni laittaa.

En ole kovinkaan avautuvaa tyyppiä, joten en aio (lue:uskalla) kirjoittaa alakuloisuudestani saatika ajatuksistani enempää, vielä. Yksi pienisuuri huolenaihe on kyllä kertomisen arvoinen. Ikävä, yksi ihmisluonnnon kamaluuksista.

Ikäväni kohdistuu entiseen koiraani, Yukiin. Yuki oli mulla 5-vuotiaaksi saakka, kunnes ajanpuutoksen takia jouduin raskain mielin luopumaan hänestä Onnekseni kennel josta Yukin hain, suostui majoittamaan alkuperäisen asukkaansa takaisin. Tiedänpähän Yukin voivan hyvin loppuelämänsä.

Noh, vaikka tämä ajatus kalvaa mua päivästä toiseen, sen kanssa on elettävä. Ja aina, järki vie ajatuksissa voiton ; näin on parempi, meille molemmille.


Mutta jos nyt siirryn muihin aiheisiin. Eräänä ehkä muiden mielestä kauniina aamuna, herään ja katson peiliin haikein mielin. "Hyi nyt taas"-on ajatus päässäni. Nyt on pakko tehdä jotain tälle tukalle, on meinaan kasvanut niin rumaksi edellisestä leikkauksesta. Tuumasta toimeen, ja cybershoppiin nettishoppailemaan. Yhteensä lähes seitsemän (7) tunnin kuitujen pyörityksen ja tiivistämisen jälkeen olen valmis,tai ainakin melkein. Nyt enää kaverille soitto ja letityshommiin.Alkuun mua pelotti, miltä rastat vain keskellä päätä tulisivat näyttämään, mutta lopputulos on varsin miellyttävä!

Valitettava totuus on, että tällä hetkellä pidän pientä breikkiä rastoista. Operaatio juurikasvun värjäys odottaa, eikä tuo värjäys onnistu rastat päässä. Ja te muut (teko)rastapäät tiedättekin varmasti, kuinka mukavia pikku rupia nämä painavat pötkylät päänahkaan repii, niin pieni tauko on sillointällöin paikallaan.

Koulua oon tosiaan käynyt parisen kuukautta, rakennusalalla. Ensimmäiset 9 viikkoa meni teoria-aineiden parissa, mutta nyt syysloman jälkeen pääsemmä ihkaoikeisiin raksahommiin! Nuiden teoria-aineiden ohella pääsin testailemaan omia kädentaitojani työkalupakin merkeissä. Tehtävänä oli siis tehdä oma työkalupakki, jossa kantaa tarvittavat työvälineet koko opiskelun (3vuoden) ajan. Tässäpä kuvaa teoksestani, varsin onnistunut ensikertalaiselta :D Hoitaa asiansa, ja erilainen ulkonäkö on kuulema sitä harvinaista plussaa!:)

Viimeaikojen kirppislöydöt on jääneet vähäisiksi. Tai no, vähäisiksi, jos kolmet kengät, legginssit sekä paita ei riitä. Enempää etsin,vähemmän löysin. :D

Veikkaanpa että tässä kaikki tältä erää. Näihin sunnuntaisiin,sateisiin sekä kahvinmakuisiin tunnelmiin päätän tämän kirjoitukseni.Multa toivottiin jo meikkipostausta, ja lupaan palata sen ääreen, jahka löydän sopivasti aikaa! :)
Kommenttia/mielipidettä/toivetta,kiitos? :)